I´m the creator of my own life- Olen oman elämäni ohjaaja

Viime ajan mantrani on ollut tämä:
Olen oman elämäni luoja.

Se ei tarkoita, että hallitsisin kaikkea.
Se ei tarkoita täydellisyyttä, suorittamista tai kontrollointia.

Se tarkoittaa jotain syvempää ja lempeämpää:
Minä ohjaan omaa elämääni.

Luon elämääni niillä ajatuksilla ja valinnoilla, joita teen –
ja sillä tavalla, jolla kohtaan itseni ja maailman, ihan arjessa.

Miten kohtaan kiireisen naapurin rappusissa tai myyjän ruokakaupassa.
Miten vastaan väsymystä kiukuttelevalle lapselleni.
Mitä syön ja annanko itselleni aikaa valmistaa ravitsevaa ruokaa.
Laitanko viestin ystävälle ja sovin tapaamisen vai vetäydynkö yksinäisyyteen.
Teenko työelämässä ratkaisuja kuuntelemalla itseäni, vai toimiiko minua ohjaavana
voimana muiden odotukset.

Otanko aikaa itselleni arjessa?

Kun sisäistää oivalluksen siitä, että olen oman elämäni ohjaaja,
ei voi enää syyttää olosuhteita, muita ihmisiä tai menneisyyttä siitä miltä tuntuu.

Mutta samalla se on vapauttava ajatus:
Minulla on lupa valita, miten kohtelen itseäni.
Ja otan vastuun omasta elämästäni.

Välillä, useinkin, tätä tehdään epävarmana ja keskeneräisenä.
Tie ei ole suora eikä helppo. Mutta se on sinun polkusi.

Meidät on usein opetettu sopeutumaan ja pärjäämään.
Silloinkin, kun olemme väsyneitä ja keho sekä sydän huutavat taukoa.

Mutta jossain kohtaa elämä pysäyttää.
Se voi näyttäytyä uupumuksena, kipuna, levottomuutena tai masennuksena.

Minulle tämä hetki tuli vastaan, kun sain esikoiseni.
Äidiksi tuleminen toi pintaan kaiken käsittelemättömän, jota olin kantanut kehossani.
Yritin puskea ja selvitä, mutta vanhat selviytymismallit eivät enää riittäneet.

Liikuin, puhuin, kävelin, kävin salilla – mutta se ei vielä riittänyt purkamaan kaikkea, mitä olin elämäni aikana varastoinut kehooni.

Sitten löysin vyöhyketerapian.
Ensimmäistä kertaa aikuisiällä tunsin kehoni aivan uudella tavalla.
Se keveys rinnassa jokaisen hoidon jälkeen oli vapauttava.
Pikku hiljaa sain purettua kehon tunnetaakkaa kevyemmäksi.

Aloin vahvistaa uskoa itseeni.
Ymmärsin, ettei minussa ollut mitään vialla.
Se, että tunnen paljon, on vahvuus – ei heikkous.

Aloin kuunnella kehoani ja sen viestejä eri tilanteissa.
Opin rajojen asettamisen tärkeydestä, siitä milloin on aika päästää irti ja milloin lepo tai liike on tarpeen.

Lempeys on todellista voimaa.

Oman elämän ohjaaminen on rohkeutta olla rehellinen itselleen.
Rohkeutta kysyä:
Miltä minusta oikeasti tuntuu?
Mitä minä tarvitsen voidakseni hyvin?
Elänkö elämää, joka tuntuu omalta?

Kun uskalsin myöntää itselleni, että on aika muuttaa elämääni ja ilmoittauduin Tunnevyöhyketerapeutin koulutukseen, koin syvää merkityksellisyyttä.
Tunsin olevani oikealla tiellä.

Aloin rakentaa elämää, jossa on tilaa hengittää, tuntea ja kukoistaa.
Elämää, joka tuntuu hyvältä elää.
En halunnut enää vain selviytyä.

Tänään ymmärrän, että oman elämän ohjaaminen on sydämen seuraamista.

Etsimme usein turvaa ja merkitystä ulkopuolelta.
Mutta kaikki on jo meissä.

Mikä on sinun sydämesi polku?

Et ole rikki.
Et ole myöhässä.
Et ole eksyksissä.

Kun pysähdyt, hengität ja teet lempeitä valintoja,
luot jo elämää, joka on sinun.

Olet juuri siinä, missä sinun kuuluu olla.
Olet matkalla.

Lämmöllä ja ilolla,
Christine